Yrjö, 53, on pakettiauton kuljettaja ja yrittäjä, joka perusti 13 vuotta sitten oman toiminimensä ”Ykän kuljetus”. Töistä ei Yrjöllä ole ollut pulaa. ”Vapaapäiviä ei oo tullut pidettyä neljään vuoteen; paitsi joulu ja juhannus.” Runsas kaksi vuotta sitten Yrjö oli ohitusleikkauksessa, silloin hän piti ”kuuden päivän sairasloman”.

Töitä on nytkin siinä määrin, että Yrjö haluaisi palkata avukseen yhden tai kaksi työntekijää. Jonkin verran hän on saanut tähän liittyviä käytännön asioita selvitettyä, mutta kaikenlainen byrokratia tuntuu vievän aivan liikaa aikaa itse työnteolta. Työllistämisen kustannuksetkin ovat alkaneet Yrjöä hirvittää: ”Kaikkine kuluineen työntekijän palkan saa kertoa kahdella.”

Outi-vaimon, 49, äidin sairastuttua tämä muutti asumaan Yrjön ja Outin luo, ja Outi jäi kotiin huolehtimaan 80-vuotiaasta äidistään. Outi joutui jättämään kanslistin viran ala-asteen koululla, kun muuten ei olisi voinut tehdä sitä minkä hän oikeaksi näki.

Outin äiti voi nyt jo vähän paremmin ja Outi toivoisi voivansa palata takaisin työelämään. ”Kunpa voisin käydä töissä niin, että ehtisin hoitaa myös äitiäni”, Outi huokaa.

Yrjö toivoo voivansa jatkaa yrityksessään eläkeikään saakka. ”Se kyllä olisi hyvä, että politiikassa näiden Nokioitten ja kaiken tekniikan lisäksi muistettaisiin meidät perinteisemmätkin pienyrittäjät.”