Seppo, 85, ja Leila, 82, tapasivat sodan aikana. Seppo haavoittui Ihantalassa kesällä -44. ”Heinäkuun kolmantena sain kranaatinAilaleen jalkaan poteroon syöksyessäni. Siitä tuli vähän kiire lähtö taaksepäin.”

Helppoa ei ollut Leilallakaan. Kahdesti perhe lähti Äyräpäästä evakkoon. Lottana Leila näki sodan todelliset kasvot. Hän oli aluksi Viipurin sotasairaalassa, mutta siirtyi sen mukana Lahteen. ”Laguksen joukkojen JSP:n kautta Seppokin tuli sitten Lahteen. Siellä me tapasimme.”

Sepolla on sodan muistona 10 %:n invaliditeetti, mutta vamma ei koskaan estänyt häntä työnteosta. Seppo teki menestyksellisen työuran kaupungin vesilaitoksen insinöörinä. Leila oli kotona ja kasvatti perheen neljä lasta. Seppo ja Leila ovat niitä, joiden ansiosta Suomi nousi jaloilleen.

Viime vuosina Sepon vanha vaiva on kolottanut ja hän toivoisi saavansa kuntoutusta. ”En halua valittaa, on Suomessa muillakin ongelmia.”

Seppo ja Leila äänestivät vuonna 1994 Suomen EY-jäsenyyden puolesta ennen kaikkea turvallisuuden vuoksi. Vaikka EU:n tekemiset välillä ihmetyttävät, on pariskunta sitä mieltä, että EU on Suomelle hyvä asia. ”Kun EU vain malttaisi keskittyä oleelliseen ja hoitaa asiat hyvin”, Seppo puntaroi.

Seppo ja Leila ovat huolissaan Suomen turvallisuudesta. He ovat pohtineet myös Natojäsenyyttä. ”Pitäisi miettiä tulevaisuutta: millaisessa maailmassa meidän lapsemme elävät. Siitä on lähdettävä, että tätä maata aina pystytään puolustamaan.”