Matti, 30, on agrologi. Hän on son valinnan edessä. Maatilan ainoana poikana hänet on kasvatettu ja koulutettu viljelijän työhön. Talo on saman suvun hallinnassa jo kahdeksannessa polvessa. Isä ja äiti lähestyvät eläkeikää. Edessä on sukupolvenvaihdos: Matti haluaisi ottaa tilan hoitoonsa vaimonsa Mallan, 28, kanssa.

Mattia hirvittää valtava laina, joka pitäisi ottaa tilan lunastamiseksi vanhemmilta ja sisarosuuksien maksamiseksi. Sitten pitäisi vielä investoida. Jos ottaa tilan hoitaakseen, pitää valita tuotantosuunta. Lehmiä on tällä hetkellä parisenkymmentä. Navetta on vanhanaikainen ja laajentamisen tarpeessa. Laajentaminen ja isompi lehmäluku vaatisi peltomäärän lisäämistä rehuomavaraisuuden ja lannanlevitysalan vuoksi.

Investointi maksaa satojatuhansia eikä varmuutta valtion tuesta ole, kun Maatalouden kehittämisrahaston varat ovat vähissä. Samasta rahastosta nuori viljelijä saa myös käynnistysavustusta – mutta käsittelyajat ovat tolkuttoman pitkiä.

”Maidontuotanto on ollut edes jonkin verran kannattavaa, mutta suuritöistä. Epävarmuutta lisää nämä kaikki neuvottelut EU:ssa – kun ei voi olla varma miten niissä Suomi pärjää!” Matti viittaa ns. vakavien vaikeuksien tukineuvotteluihin. ”Viimeksi nämä artikla 141- neuvottelut menivät huonosti. Ministeri ei saanut yhtään tavoitetta lävitse”, Matti valittaa. Matin mielenrauhaa ei helpota se, että jälleen kerran vaalien alla keskusteluun on noussut kiinteistöveron laajentaminen myös maa- ja metsätalousmaahan.

Iloisiakin uutisia on: Malla on raskaana ja kaksoset tuloillaan! Se vähän askarruttaa, miten lomitus- ja sijaisapuasiat hoituvat. ”Olisi se mukava perheen kanssa viettää myös yhteistä aikaa – ettei elämä olisi pelkkää työntekoa”, Matti tuumaa. Sijaisapuakin tulevaisuudessa varmaan tarvitaan, jos lapset sairastavat eikä Malla pääse navettaan. Vanhaa emäntää ja isäntää ei voi aina vaivata, varsinkin jos he muuttavat kirkonkylälle, kuten puhetta on ollut.