Erään hienoimmista luontokokemuksistani koin Luvian Lemlahdella 70-luvun alkupuolella. Korkealla taivaalla kaarteli suuri lintu, jonka tunnistin merikotkaksi. Nuorelle luontoharrastajalle se oli ikimuistoinen hetki, sillä tuohon aikaan laji oli häviämässä Suomen luonnon kirjosta. Jäljellä oli parikymmentä yksilöä, joista suurin osa pesi Ahvenanmaalla.
Merikotkan pelastuminen sukupuutolta on loistava esimerkki luonnonsuojelusta, jossa määrätietoinen tutkijoiden, viranomaisten ja luontoharrastajien yhteistyö on tuottanut kauniin hedelmän. Nykyään merikotkia voi nähdä Luvian talvisella merenjäällä kerralla yhtä monta kuin niitä oli vähimmillään koko Suomessa. Komea lintu on ottanut paikkansa jälleen ravintoketjun huippupetona.